Missasin mun junan tänään. Tai oikeastaan en, koska se ei ollu mun vika. En vaan päässy junaan. Kokeilin neljää eri ovea ja mikään niistä ei auennut.
Mulla oli pakattuna kamat, et pärjäisin pari viikkoa reissun päällä. Kahden ja puolen viikon loma. Suunnitelmat auki, mut ekana määränpäänä on mun serkkujen koti.
Ajattelin purkaa mun vuokrasopimuksen. Ei mitään tietoa, mitä teen tammikuussa tai missä edes asun, mutta tällä hetkellä vapaus tuntuu liian houkuttelevalta.
Sain muutama yö sitten yhden pahimmista unihalvauksista mitä oon koskaan saanut. Luulin hetkellisesti, että oon tullut mielisairaaksi. Niin todentuntoinen se oli.
Aloin itkee näytön arviointikeskustelussa. Olin kaikkeni antaneena ja yritin olla tyytyväinen siihen, miten olin työskennellyt. Tilannetta ei yhtään helpottanu se, että mun ohjaaja sano -Huomaan, että oot pettyny.
Oon ollu kotona kohta pari kuukautta. Tajusin just, että puolet siitä ajasta, ku mulla on ollu tuo kämppä. En oo näköjään siellä suuremmin viihtynyt.
Tulevaisuus auki. Elämä auki. Onneksi ei tarvi tietää tätä päivää pidemmälle.