Jotenkin tuntuu oudolta, ja ehkä jopa hölmöltäkin olla täällä taas. Kaiken sen jälkeen, kun blogi hiipui hiljalleen olemattomiin. Muutin tän takaisin julkiseksi, ja ajattelin aloittaa tämän uudestaan, kuin puhtaalta pöydältä. Ilman oletuksia siitä, että postaustahti pysyisi tasaisena, ja postauksia tulisi joka toinen päivä, tai edes kerran viikossa. Aion pitää tämän blogin sellaisena, että kirjoitan silloin, kun siltä tuntuu, tai laitan pelkästään kuvia, jos ei inspaa kirjoittaa mitään.
Syksy tuli jotenkin pikavauhdilla ja koulutkin tietenkin alkoi. Opistoa on kulunut nyt kahdeksan viikkoa. Tuntuu ihan käsittämättömältä. Oon tutustunu moniin ihmisiin, mutta silti välillä tulee sellainen olo, että tunnenko oikeasti heistä ketään. Jokaisella on menneisyys, ja se on hirveen merkittävä osa nykyisyyttä. Se mitä se ihminen on ennen ollut, vaikuttaa siihen, millainen se on tänä päivänä, ja sitä niiden menneisyyttä mä en tiiä.
Onhan mullakin menneisyys. Sellainen, jota kovin moni ei tiedä, mutta tarvisko sitten tietää. Voiko olla sellaisen ihmisen kaveri, jonka menneisyyttä ei tiedä? Mun mielestä voi, ja olenkin monen sellaisen ihmisen ystävä. Vaikka se on tosi oleellinen osa sitä ihmistä, niin silti ei sun tarvi kaikkea tietää siitä ihmisestä, ennen ku voit pitää sitä ystävänä. Tämmösiä mietteitä mulla tänään. Ehkä joku bongaa tän, tai sitten ei.
