En voi vaan käsittää, että opisto on kohta puolessa välissä. Enää vissiin neljä viikkoa opistoa jälellä ennen joulua ja sillonhan on jo puolet opistosta kulunut. Muutamien viikkojen aikana oon huomannu, että yhteishenki on parantunut, porukka on vähän rauhoittunut ja ne vähän tuntemattomammatkin ihmiset saattaa tulla juttelee.
Ollaan tunnelmoitu kynttilöiden ja jouluvalojen kans. Kuunneltu ja laulettu joululauluja. Tehty opistoradion eka lähetys, oon juontanu suoran lähetyksen radiossa, ollu myös äänitarkkailijana. Ollaan oltu melkein koko opiston voimin lumisotaa ja sen huomaa asuntoloiden seinistä, joissa näkyy kohtia, mihin lumipallot on osunut. Oon virkannu mattoja ja koria. Innostunu siis käsitöistä. Virkkaaminen on oikeesti mukavaa puuhaa, vaikka oon aina aikasemmin vihannu sitä. Sitte oon tehny aidosta hopeasta itelle käsikorun ja aloitan pian tekemään toista. Keskiviikkona oli cd:n äänitykset ja ne onnistu hyvin.
Tulin junalla kotiin ja kun rupesin maksamaan junalippua, ei se kortinlukulaite jostain syystä ottanu sitä maksua, niin konduktööri päästi mut ilmaisella. Kävelin kotia asemalta ja vedin matkalaukkua perässä. Lumihiutaleita leijaili taivaalta alas ja oli ensimmäistä kertaa sellanen olo, et ihana päästä kotiin. Olin viimeksi kolme viikkoa sitte lomilla ja sillonkaan en ollu juuri yhtään kotona. Oli ihana nähä pupu, jota oon omalla tavallaan ikävöiny ja pikkuveli, joka bongas mut ikkunasta ja ryntäs eteiseen vastaan. Äiti, joka oli hämmästynyt, ku kävelin keittiöön tervehtimään.
Nyt mä vietän oikein mukavan ja rennon kotiviikonlopun ja tietty nään kavereita ja kirjottelen varmaan blogia ja kirjaa eteenpäin. Mukavaa viikonloppua teillekin!
