Sivut

21. toukokuuta 2016

hymyä


Kesä. Se oli tullut hetkessä. Muistin yhteishaun, jolloin olin ollut aivan hukassa. Oli ollut vaikea luottaa tulevaisuuteen. Siihen, että joku paikka tuntuisi vielä omalta. Lukio vai amis. Olin perunut pääsykokeet ammattikouluun. Todennut, ettei se ollutkaan oma ala. Kiinnosti poliisin ammatti ja sosiaalityöntekijä.


Syksyllä lähtisin lukioon. En tiennyt vielä minne. Olin stressannut koko vuoden. Yrittänyt välillä olla ajattelematta mitään, mutta ajatukset olivat tulleet uniin. Unissa olin ollut hukassa. Kuin labyrintissa, josta ei ollut ulospääsyä. Oli toisaalta liikaa vaihtoehtoja. Toisaalta taas liian vähän. En osannut valita. Opiston viimeiset viikot olin yrittänyt olla ajattelematta sen loppumista, ja kun kevätjuhlapäivä oli tullut, en ollut tajunnut sen loppuneen.

Kesäloman ensimmäinen viikko oli mennyt vain ollessa. En ollut jaksanut yrittää mitään liikaa. Olin antanut kaiken mennä omalla painollaan. Ehkä se oli ollut ihan hyväkin. Olin jaksanut paremmin. Olin hymyillyt enemmän, ja olin nauttinut. Vapaudesta, kesästä, ja lämmöstä.

10. toukokuuta 2016

onnellinen

Viikko oli ollut rankka. Lyhyillä yöunilla ei jaksanut kauan. Bussimatkat oli saanut kulutettua nukkumalla. Maitoisissa ensimmäisenä opintomatkan iltana oli tullut paha olo. Oli tehnyt mieli peruuttaa koko reissu ja palata kotiin. Yö meni. Aamulla oli hyvä fiilis. Olin yrittänyt olla ajattelematta tulevaisuutta. Olin päättänyt odottaa opintomatkan yli. En halunnut stressata siellä, kaikkien niiden ihmisten ympäröimänä.

Olin pitkästä aikaa tuntenut olevani vapaa kaikista maailman murheista. Omistakin. Jos omistaisin siivet, olisin varmasti pystynyt lentämään. Siellä niiden kirsikkapuiden ja sinisen taivaan alla, olin onnellinen. Onnellinen opistovuodesta, ja sen antamista ystävistä. Keväästä, ja opintomatkasta. Siitä, että oli niin helppoa hymyillä.

Välillä oli tuntunut siltä kuin olisin löytänyt palan menneisyydestä takaisin. Palan omaa itseäni. Kuin se oikea Matilda olisi hymyillyt auringon lailla. Hymyillyt aidosti, ja silmät loistaen. Hymyillyt koko maailmalle ja itselleen.