onnellinen

Viikko oli ollut rankka. Lyhyillä yöunilla ei jaksanut kauan. Bussimatkat oli saanut kulutettua nukkumalla. Maitoisissa ensimmäisenä opintomatkan iltana oli tullut paha olo. Oli tehnyt mieli peruuttaa koko reissu ja palata kotiin. Yö meni. Aamulla oli hyvä fiilis. Olin yrittänyt olla ajattelematta tulevaisuutta. Olin päättänyt odottaa opintomatkan yli. En halunnut stressata siellä, kaikkien niiden ihmisten ympäröimänä.

Olin pitkästä aikaa tuntenut olevani vapaa kaikista maailman murheista. Omistakin. Jos omistaisin siivet, olisin varmasti pystynyt lentämään. Siellä niiden kirsikkapuiden ja sinisen taivaan alla, olin onnellinen. Onnellinen opistovuodesta, ja sen antamista ystävistä. Keväästä, ja opintomatkasta. Siitä, että oli niin helppoa hymyillä.

Välillä oli tuntunut siltä kuin olisin löytänyt palan menneisyydestä takaisin. Palan omaa itseäni. Kuin se oikea Matilda olisi hymyillyt auringon lailla. Hymyillyt aidosti, ja silmät loistaen. Hymyillyt koko maailmalle ja itselleen.