Mä oon miettinyt paljon syitä mun ahdistukselle. Miks joku tärkeä ja läheinen ihminen alkaa yhtäkkiä ahdistamaan.
Oon ensimmäistä kertaa vakavissani miettinyt psykologilla käymistä, jos se osais avata mun ajatuksia ja kertoa ehkä jotain konkreettista, mitä en oo ite hoksannut.
Pääasiassa mua ahdistaa jätkät. Jätkät, jotka ihastuu muhun. Enkä mä keksi yhtäkään syytä mistä se ahdistus tulee. Tai sitten mä tiedän liiankin hyvin.
Voiko se olla sitä, että pelkää kaikkea uutta ja isojen askelten ottamista. Sitä, että pitäis osata ottaa huolta toisesta ihmisestä, sen voimavaroista ja jaksamisesta. Pitäis miettiä, et on me, eikä vaan minä. Ehkä se on jonkinlaista sitoutumiskammoa. Mistä sitä koskaan tietää.
Tällä hetkellä mä en jaksa miettiä ketään. Jotenkin huojentavaa olla vaan näin. Yksin. Ja pitää huolta ihan vaan omista asioista.
Voi että kuulostaa tutulta! Ihan ku oisit mun ajatuksia kirjottanu. Tosta psykologi-jutusta, nii oon joskus kuullu jonku sanoneen et jokaisen ihmisen pitäis käyä ees joskus psykologilla vaikka ei oiskaa mitään varsinaista "ongelmaa". En sit tiiä pitääkö paikkaansa, mutta suosittelen kyllä käymään psykologilla, eihän siinä mitään menetäkkään:)
VastaaPoistaMäki oon joskus kuullu tuon saman. Ja totta, ei siinä varmasti menettäis mitään.
PoistaHelpottavaa kuulla, että on muitakin jotka pystyy samaistumaan !