oletko nyt onnellinen

en usko, että koskaan ymmärsit,
miten paljon sun sanat satuttivat.
miten syvälle ne iskivät ihooni.
ja vaikka sanoit, että hain sääliä,
olit kaiken aikaa niin väärässä.

halusin vain jonkun hyväksyvän minut
sellaisena kuin olen.
että joku olisi nähnyt
särkyneen sieluni
ja tuskan katseessani.

ja miten minä kuvittelinkaan,
että olisin voinut luottaa sinuun.
mutta sinä petit sydämeni,
rikkomalla minut
vain yhä pienempiin ja pienempiin osiin.

en nähnyt,
minkälainen rikkaus on saada elää.
näin vain seiniä,
joita en ikinä kykenisi ylittämään.
jokia, joiden virta veisi minut mukanaan.

ja ehkä siksi.
kuolema kävi lähelläni.
piteli hetken mekkoni helmasta kiinni.

ja kyllä.
minä haluan uskon, että jos olisit tiennyt,
miten paljon yhdellä sanalla on voimaa,
olisit jättänyt sen sanomatta.

tulen kantamaan jättämäsi arvet
koko loppuelämäni.
oletko nyt onnellinen?