et olisi koskaan lakannut rakastamasta minua

Tiedän, ettei minulla ollut oikeutta vaatia sinua odottamaan.
Ei edes pyytää.
Enkä minä valinnut olla se, joka tuntee näin.
Että hetkittäin rakastan niin paljon, ettei millään muulla ole merkitystä.
Että olen valmis olemaan tyttöystävä, vaimo ja äiti.
Mutta jota ahdistaa sitoutua ja osoittaa läheisyyttä muiden nähden.
Joka jättää oven raolleen, koska ääni mielessäni kysyy, olenko aivan varma, että tämä tulee toimimaan.
Entä jos tulee joku toinen, jonka kanssa kaikki toimii vain paremmin.

Emme puhu viikkoon.
Yritän saada sinut uskomaan uudelleen meihin.
Hymyilen puhuessani sinulle rakkaudesta ja luvatessani nyt yrittää täysillä.
Ja vaikka en voi tietää, mitä sinä tulet vastaamaan, kaikki tuntuu liian helpolta.
Ihan kuin tietäisin, mitä minun pitää sanoa sinulle saadakseni sinut luottamaan minuun.

Kierrät kätesi ympärilleni.
Voin kuulla sydämesi lyönnit ja mietin, miten en ikinä haluaisi päästää sinusta irti.
Haluan vain katsella silmiäsi ja uskoa, että olemme toisillemme ne oikeat.
Nukahtaessani toivon, että vielä joskus voin käpertyä viereesi nukkumaan yhteisen kotimme katon alle.
Tuntea olevani turvassa.

Itken puhuessani ajatuksistani, jotka tekevät niin pirun kipeää.
Toivon koko sydämestäni, että ymmärtäisit lohduttaa minua.
Halaisit niin kauan, että kyyneleet kuivuisivat poskilleni.
Mutta sinä siirryt kauemmaksi ja minusta tuntuu, että välillämme ollut yhteys heikkenee entisestään.
Sanon, miten meidän välillemme ei ole henkistä yhteyttä.
Ja että haluamme liian erilaisia asioita tulevaisuudeltamme.
Pelkään niin paljon.
Tunnen, miten ahdistus ottaa minusta jälleen vallan.

Tärisen koko matkan ajaessani kotiin.
Aavistan, ettei meitä tule koskaan enää olemaan.
Ja se repii sydämeni hajalle.
Saa minut vuodattamaan vieläkin vuolaampia kyyneleitä.
Enkä enää näe sinua vierelläni ajatellessani tulevaisuuttani.

Haluaisin kuolla.
Olen ajatellut niin jo useamman kerran, ja se todella pelottaa minua.
Haluaisin pyytää sinua tulemaan takaisin.
Haluaisin sinun halaavan minua ja sanovan, että kaikki vielä järjestyy.
Haluaisin, että et olisi luovuttanut.

Tällä kertaa sinä olit se, joka hylkäsi.
Ja se tuntuu niin raastavalta ja lopulliselta.
Huomaan kyseenalaistavani sinun sanojasi rakkaudesta minuun.
Jos todella olisit rakastanut, et olisi päästänyt minusta irti.
Olisit odottanut niin kauan, että olisin valmis.
Olisit hyväksynyt sen, että tarvitsen paljon aikaa olla yksin.
Olisit selvinnyt kuukaudet ilman kosketustani.
Olisit ottanut minut sellaisena kuin olen ilman kysymyksiä siitä, milloin minä viimein tiedän, rakastanko sinua.
Tai oletko sinä minulle se oikea.
Jos todella olisit rakastanut, et olisi koskaan lakannut rakastamasta minua.

Ja silti tiedän, että en saisi ajatella niin.
Tiedän, että väsyit odottamaan minua.
Väsyit kuulemaan lupauksiani, joita en kyennyt täyttämään.
Väsyit rakastamaan ihmistä, joka ei osannut rakastaa sinua takaisin.

Ja silti löydän itseni ajattelemasta yhä uudelleen ja uudelleen, että haluaisin vain kuolla.