Olet niin lähellä, mutta silti välimatka ei tunnu kuroutuvan umpeen. Hetki sitten toivoin, että meitä ei olisi koskaan ollutkaan. Nyt haluaisin vain käpertyä käsivarsiesi ympäröimäksi ja tuntea olevani turvassa. Koko automatkan mietin, miksi pelkään niin paljon. Miksi en osaa luottaa tulevaan. Miksi pelkään niin paljon, ettei tämä toimikaan. Mutta nyt olen liian väsynyt ajattelemaan. Haluaisin vain nukkua tämän väsymyksen pois vieressäsi, mutta peli on tällä hetkellä sinulle tärkeämpi kuin minä. Toisaalta ymmärrän sen. Minä olen se, joka on epävarma. Hetkittäin tuntuu siltä, että millään muulla kuin meillä ei ole mitään merkitystä. Ja toisina hetkinä se on vaikein yhtälö, minkä kukaan voi luoda. En ymmärrä miksi jonkun täytyy tehdä elämästäni niin vaikeaa. Ehkä tulevaisuudessa voin katsoa elämääni taaksepäin ja ymmärtää, että tällä kaikella oli jokin merkitys. Mutta juuri nyt en tiedä, mitä minun pitäisi tehdä, enkä uskalla sanoa sinulle, ettei minulla ole hajuakaan, miten tämä tulee menemään.
aivan sama kuinka monta kilometriä juoksisin.
tai kuinka pitkälle uisin valtameressä.
en olisi silti yhtään lähempänä sinua.
ja aivan sama, miten lähellä olisin.
kuinka paljon koskettaisit.
olisit silti aina aivan liian kaukana minusta.